Selkien koulun vanhempainillan satoa

Eilen illalla oli Selkien koulun vanhempainilta. Lasten iloisen lauluesityksen ja valtakunnallisena kalastuspäivänä otetun kuvasarjan katselun jälkeen palattiin nopeasti arkisiin asioihin. Ja se arkinen, mutta aina yhtä vakava aihe oli taas kyläkoulumme kohtalo. Aivan ensikertalaisena vanhempainiltakävijänä en tiedä kuuluuko aihe jo selkieläisten vanhempainiltaperinteeseen, mutta pahoin pelkään näin olevan. Ja on kovin epäreilua se kunnan taholta onkin, että näin on päässyt käymään! Koska muitakin aiheita vanhempienilloissa voitaisiin toki käsitellä, ehkä jopa myös iloisia asioita. Näin tietysti tehtiin myös eilen, mutta sivulauseessa.

Jatkuva huoli koulun kohtalosta on henkisesti raskasta niin opettajille, vanhemmille kuin tietysti myös meidän paljon asioita ymmärtäville, älykkäille lapsillemme. Selkiellä ei onneksi aivan ensisijaisesti olla huolissaan koulun lakkauttamisesta – aikanaan aivan lähivuosina, vaan koulun opettajien määrän supistamisesta. Viime keväänähän kolmiopettajainen koulu oli vaarassa muuttua kaksiopettajaiseksi. Oppilasmäärien lasku suhteessa opetuksesta aiheutuviin kuluihin näytti huolestuttavalta. Tänä syksynä Selkien koululla opitaan uusia asioita onneksi kuitenkin vielä kolmen opettajan ja yhden avustajan voimin.

Selkie on luontoa rakastavien lapsiperheiden unelma! Matka kaupunkiin on lyhyt ja nopea. Kirkonkylä peruspalveluineen on kylläkin Selkieltä katsottuna hieman syrjässä; tiekin hieman pidempi ja kivikkoisempi. Selkieltä käydään Kontiolahden lisäksi töissä kaikissa ympäristökunnissa ja –kaupungeissa.

Kuitenkin kylän oma koulu on se, joka houkuttaa lapsiperheitä nyt ja toivottavasti enenevissä määrin myös tulevaisuudessa. Tilaa on ja tontteja! Ei aivan maisematontteja, mutta maisemia pääsee ihailemaan ilmaiseksi vaikka iltalenkillä. Kontiolahti on antanut ymmärtää elävien kylien olevan tärkeitä, ja jotta kylä olisi elävä, on siellä oltava lapsia. Ja lapsille turvallinen koulu.

Onneksi niin Selkien kyläyhdistys, vanhempain yhdistys kuin osa paikallisista yrittäjistä on aktiivisesti mukana kyläkoulun kehittämisessä ja säilyttämisessä. Lähes ainoana säilymistä tukevana keinona nähdään Selkien koulun profiloituminen omanlaisekseen kyläkouluksi, sellaiseksi joka houkuttelisi lapsiperheitä alueelle. Alkusuunnitelmissa Selkien koulun punainen lanka olisi joko kylän perinteiden vaaliminen, kansainvälistyminen tai medialukutaito-osaaminen. Edellä mainitut tosin nivoutuisivat yhteenkin varsin kitkattomasti erilaisten projektien muodossa. Toivottavasti hankkeet saavat tulta alleen. Itse niin perinteen kannattajana kuin viestintäalaa lukeneena innostuin myös kovasti medialukutaitoideasta. Tuulta purjeisiin! Tulen mukaan!

Vanhempain yhdistyksen aktiivinen pj. Anu Lihavainen muistutti myös kuinka tärkeää on, että ihmisellä on juuret. Aivan! Se, että ihminen tuntee kuuluvansa johonkin, hän sitä myötä suhtautuu vastuullisesti omaan kasvupaikkaansa. Juureton ihminen ei sitoudu, eikä ole innokas puolustamaan ”omaa maataan”. Niin selkieläisillä kuin mönniläisillä lapsilla on todellinen mahdollisuus juurtua maahan, mäkiin, peltoihin, maisemiin ja kylän ihmisiin. Asfalttilapsella sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole. Perinteen vaaliminen, juuret, luonto ja yhteisöllisyys. Siinä Selkien valtteja niin lasten kuin meidän aikuistenkin kannalta. Etenkin mielenmaisemia kannattaa aina vaalia.

Olin kovin otettu kuullessani, että Selkien koulu suuntaa keväällä luokka (tai koulu-)retkelle omaan maakuntaan ja lääniin. Meillä itsellämme täällä Pohjois-Karjalassa kun riittää niin paljon kokemista ja näkemistä, että turha matkustaa aina jonnekin keinotekoiseen – mutta toki varmaan hauskaan – huvipuistoon. Kyllä Ruunaan kosket voittavat aina kaikenmaailman Kirnut ja Kieputtimet, sanoo itse juuriltaan ruunaalainen.